Herra Perkele - Kankea Kalma

Katku rikin ja kaarnan ja kalman kohmeen
Kylmien purojen laaksossa kuljen
Kangista kankea runkosi kaareen
Katseeni korotan pohjoiseen
Kuoleman lemmen lehtien peiton
Painan pääni poveasi vasten
Tunnen luiden kolean kolinan
Kuulen kurkusta kuolon korinan

Silmäsi taittuu sumeaan päin
Jalantaipeesi turpoa nesteestä

Madot nousevat mullastaan
Rotat kuiskii koloistaan
Metsä huokaa tuulellaan
On vielä jäljellä
Piiloudun kohtusi viemäriin
Niin hiljaa
Sisään ja ulos
On vielä jäljellä

Kankea kalma

Kurimus puristaa kurkkusi kiinni
Nuolen nahkasi lämpimäksi
Siirrän kivetyksen kuopan reunaan
Mullan puhdistan reisien reunoilta
Minä en hajusta liikaa piittaa
Tutut kädet, ihan yhtä kylmät
Kuiva ja kylmä elimesi natisee
Valmiina ruumiisi pressulla peitän

Sydämesi on jo läpimätä
Silti minusta niin kovasti välität

Madot nousevat mullastaan
Rotat kuiskii koloistaan
Metsä huokaa tuulellaan
On vielä jäljellä
Piiloudun kohtusi viemäriin
Niin hiljaa
Sisään ja ulos
On vielä jäljellä

Madot nousevat mullastaan
Rotat kuiskii koloistaan
Metsä huokaa tuulellaan
On vielä jäljellä
Piiloudun kohtusi viemäriin
Niin hiljaa
Sisään ja ulos
On vielä jäljellä

Madot nousevat mullastaan
Rotat kuiskii koloistaan
Metsä huokaa tuulellaan
On vielä jäljellä
Piiloudun kohtusi viemäriin
Niin hiljaa
Sisään ja ulos
On vielä jäljellä

Written by:
Arttu Rajala

Publisher:
Lyrics © O/B/O DistroKid

Lyrics powered by Lyric Find